Joutuisa ruokailu

Joutuisa ruokailu SOTE-sopimuksessa 

SOTE-sopimuksen mukainen joutuisa ruokailu tarkoittaa 15-20 minuutin kestoista ruokailua työn lomassa ilman erillistä taukoa.  

Työaikalain (872/2019) mukaan työntekijällä on oikeus vähintään 30 minuutin palkattomaan ruokataukoon, jos työaika ylittää kuusi tuntia. Mikäli työntekijä ja työnantaja kuitenkin sopivat joutuisasta ruokailusta, ruokailu tapahtuu työn lomassa ja lasketaan työajaksi, jolloin erillistä ruokataukoa ei pidetä. Tällöin työntekijä luopuu lakisääteisestä ruokatauosta vapaaehtoisesti, ja käytäntö sovitaan työnantajan kanssa yhtenäisesti, ei satunnaisesti työpäivien välillä (Työaikalaki 872/2019, 28 §). 

Kun joutuisa ruokailu on valittu, työntekijä ei voi lähtökohtaisesti käyttää erillistä ruokataukoa, koska ruokailu on jo sisällytetty työaikaan. Muutokset ruokailukäytäntöön tehdään aina työnantajan ja työntekijän yhteisellä sopimuksella. Työnantaja voi siis evätä erillisen ruokatauon, jos joutuisa ruokailu on käytössä. 

Joutuisalla ruokailulla on sekä hyviä että huonoja puolia erityisesti sosiaalityön kuormittavuuden näkökulmasta.  

Ruokailun sisällyttäminen työaikaan voi vähentää työpäivän pituutta ja mahdollistaa joustavampaa työskentelyä kiireisissä työtilanteissa. Tämä voi olla hyödyllistä silloin, kun työtehtävät vaativat keskeytymättömyyttä. Toisaalta joutuisa ruokailu voi lisätä kuormitusta, jos työntekijä ei saa työpäivän aikana riittävää palautumista tai rauhallista taukoa. Sosiaalityössä, jossa uupumustilastot ovat jo valmiiksi korkeita, kiireinen ruokailu voi pitkällä aikavälillä heikentää hyvinvointia ja lisätä stressiä. Ruokatauko työpaikalla on muutakin kuin ravinnon nauttimista. Se on usein tärkeä yhteisöllinen hetki, joka edistää työyhteisön vuorovaikutusta ja yhteenkuuluvuutta sekä tarjoaa mahdollisuuden keskusteluun ja ajatustenvaihtoon, mikä vahvistaa työhyvinvointia ja yhteishenkeä. 

Rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta on tärkeää pohtia, haluammeko lisätä yhteiskuntaan tehokkuutta yhteisöllisyyden, levon ja palautumisen kustannuksella. Jos työelämän rakenteet suosivat kiirettä ja tehokkuutta, vaarana on uupumuksen lisääntyminen ja sosiaalityön laadun heikkeneminen.  

Pohdittavaa: 

• Voiko joutuisan ruokailun kestoa pidentää tarvittaessa, vai onko se aina yhtä lyhyt? Miten työnantajasi suhtautuu pidempiin ruokataukoihin? 

• Onko sinun mahdollista vaihtaa takaisin perinteiseen ruokataukoon myöhemmin? 

• Kuinka joutuisa ruokailu vaikuttaa jaksamiseen ja työtehoon omassa työssäsi? Onko työpäivän aikainen palautuminen riittävää ilman erillistä ruokataukoa? 

• Vaikuttaako joutuisa ruokailu työpaikan yhteisöllisyyteen ja kollegojen kanssa vietettyyn aikaan? 

• Onko ruokailuhetki ainoa mahdollisuus keskustella työkavereiden kanssa päivän aikana, löytyykö tälle korvaavia käytäntöjä? 

• Mitä muuta yleistyöaikaan siirtyminen kohdallasi tarkoittaa, vaikuttaako se esimerkiksi ylityön kertymiseen? 

• Jos ja kun joutuisa ruokailu lyhentää päivittäistä työaikaa, onko sinun tosiasiallisesti mahdollista vähentää työaikaasi? Onko työtehtävässäsi esimerkiksi läsnäolovelvoite tiettyyn kellonaikaan saakka?