Hyvinvointialueen oikeuslinjaukset uhkaavat vammaisten lasten oikeuksia ja sosiaalityön asiantuntijuutta

Hyvinvointialueen oikeuslinjaukset uhkaavat vammaisten lasten oikeuksia ja sosiaalityön asiantuntijuutta.

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue (Pohde) on viime kuukausina vienyt järjestelmällisesti hallinto-oikeuteen tapauksia, joissa aluehallintovirasto on todennut vammaisten lasten olevan oikeutettuja maksuttomaan aamu- ja iltapäivähoitoon (YLE 21.3.2025 https://yle.fi/a/74-20150763). Hyvinvointialue käyttää näin julkisvaroin resursseja oikeusprosessien ajamiseen heikommassa asemassa olevia asiakkaitaan vastaan – silloinkin, kun valvontaviranomainen ja lainsäädäntö puoltavat asiakkaan oikeuksia.

Hyvinvointialueen toimintatapa on vaarallinen ennakkotapaus. Se ohittaa yksilöllisen arvion, ja korvaa sen hallinnollisilla linjauksilla, jotka eivät huomioi asiakkaan henkilökohtaista tilannetta tai tarvetta. Lainsäätäjän tahto on ollut selvä: yksilöllinen palvelutarpeen arvio kuuluu koulutetulle sosiaalityöntekijälle, joka toimii ammattieettisesti ja asiakkaan etua ensisijaisesti ajaen. Kun hyvinvointialue riitauttaa päätöksiä järjestelmällisesti, se käytännössä samalla mitätöi sosiaalityöntekijän asiantuntijaroolin ja horjuttaa sosiaalityön yhteiskunnallista perustehtävää.

Omavalvonta ei ole uusi ilmiö sosiaalihuollossa, mutta sen merkitys on korostunut merkittävästi hyvinvointialueuudistuksen myötä. Vuodesta 2023 alkaen vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä siirtyi 21 hyvinvointialueelle, ja samalla painopiste valvonnassa siirrettiin entistä vahvemmin järjestäjän itsensä toteuttamaan omavalvontaan.

Hyvinvointialueet laativat omat omavalvontaohjelmansa, seuraavat itse toimintaansa ja raportoivat omasta toiminnastaan. Ulkopuoliset valvontaviranomaiset – kuten aluehallintovirasto (AVI) ja Valvira – puuttuvat tilanteisiin pääsääntöisesti vasta silloin, kun omavalvonta epäonnistuu tai asiakas tekee asiasta kantelun.

Tämä rakenne perustuu ajatukseen, että järjestäjäorganisaatio toimii läpinäkyvästi, eettisesti ja asiakkaan oikeuksia kunnioittaen. Todellisuus ei kuitenkaan aina vastaa tätä ideaalia. Omavalvonta on muodostunut näennäiseksi velvollisuudeksi, jossa valvonnan kohteena ei ole niinkään toiminnan sisältö vaan sen dokumentointi. Käytännössä hyvinvointialue voi tällä tavoin valvoa itse itseään – ilman riippumatonta arviointia.

Tilanne on ongelmallinen erityisesti silloin, kun hyvinvointialueen oma etu – kuten kustannusten hallinta tai hallinnollinen linjakkuus – asetetaan yksilön oikeusturvan edelle. Silloin omavalvonta ei enää palvele lain eikä asiakkaan etua, vaan toimii vallankäytön välineenä, jollaisena se YLE:n uutisoimassa tapauksessa näyttäytyy.

Sosiaalityöntekijäin liitto painottaa olevan syvästi ongelmallista ja eettisesti kyseenalaista, että julkisvaroin toimiva hyvinvointialue käyttää merkittäviä resursseja oikeusprosesseihin heikommassa asemassa olevia asiakkaitaan vastaan. 

Hyvinvointialueet ovat uusi ja merkittävä osa julkista valtaa. Juuri siksi niiden toimintaan liittyvän valvonnan on oltava läpinäkyvää, tehokasta ja ennen kaikkea asiakkaan oikeuksia suojelevaa – ei niitä kiertävää. Samalla on varmistettava, että sosiaalityöntekijät voivat toteuttaa asiantuntijatehtäväänsä lain, koulutuksen ja ammattieettisen velvoitteen mukaisesti – ilman poliittis-hallinnollista painetta tai järjestelmän sisäistä ristiriitaa.